Olin treenaamassa todella pitkästä aikaa jälkeä aamupäivästä Brendan ja Brandyn kanssa pellolla. Brandylle teimme suoran jäljen, jonka alussa oli herkkuja ja jossain vaiheessa niitä oli vain siellä täällä jälkeä. Jäljen päässä odotti palkka. Pieni B yllätti minut taas täysin! Se lähti hienosti jäljelle. Namien syöminen hidasti ja katkoi jäljestämistä, mutta aika vähän se siltä harhautui ja jos menikin harhaan niin löysi nopeasti itse takaisin. Brandy jäljesti tarkasti ja rauhallisesti. Huippuhienoa!

Lähtö. Huomatkaa aivan upeat piNKit varusteet (siskolta takki lainassa), tosi katu-uskottavaa xD

Mietitään...

Brendalle oltiin tehty vaikeampi jälki. Siinä ei ollut nameja ollenkaan. Se kulki aluksi suoraan, jonka jälkeen tuli 90 asteen kulma, jonkin matkaan suoraan, jolloin kulma viistoon ja lopuksi pitkä suora. Brenda lähi hyvin itsevarmasti jäljelle. Ekassa kulmassa meni harhaan, mutta löysimme onneksi pienen etsimisen jälkeen jäljen. Toisen kulman kkoira jäljesti jo selvästi paremmin. Lopussa harhauduimme jäljeltä kun jäljen tekijä jäi juoruilemaan eikä ohjeistanut ollenkaan. Luulin olleeni oikealla jäljellä kun koira paahtaa nenä maassa kuin höyryjuna, välillä nousten ihmettelemään, miksei nuo takanatulijat enää seuraa meitä. Ilmeisesti koira oli nostanut jonkin eläimen jäljen, joka on mennyt jäljemme yli ja suunta oli melkein sama kuin meidän jäljellä... Palasimme sitten takaisin omalle jäljellemme, jonka Brenda iloisesti vei loppuun. Riemu oli suuri kun lopuksi löytyi suuri palkkarasia. Oli ihan huippua kun Brenda sen kiskoi esille ruohotuppaan takaa!

Illalla olimme raunioilla Brandyn kanssa. Satu Vertainen-Aaltonen Oulusta oli meillä vierailevana kouluttajana. Hän antoi meille tehtäväksi tehdä koiralle sellainen harjoitus, josta koira suoriutuu hyvin ja samalla opettaaa sille jotain. Jokaisen oli tarkoitus ottaa vain yksi maalimies. Laitoin Brandylle haamun raunioiden vieressä olevaan metsäalueen pusikkoon. Tarkoituksena oli vahvistaa koiran pistottamista ja ilmaisua (haukkua) siten, että koira irtoaisi itsevarmasti maalimiehelle suoraan ja haukkuisi energisesti siihen saakka kun tulen paikalle. Brandy selvästi näki "haamun" ja irtosi hienosti maalimiehelle. Valitettavasti en ollut ottanut tuulta huomioon ja Brandy tarkkana koirana otti tuulen painaman hajun ja lähti etsimään maalimiehestä vasemmalle. Brandy jaksoi kuitenkin sinnikkäästi etsiä hajun lähdettä vaikka itseltä meinasi usko loppua. Onneksi annoin koiran tehdä itsenäisesti töitä ja se lopulta löysikin maalimiehen ja ilmaisi todella hienosti. B jaksoi hienosti haukkua maalimiestä silloinkin odotin sen vieressä.

Lopuksi Satu neuvoi minua ottamaan tästä edespäin tuulen huomioon, varsinkin kun on tarkoituksena opettaa koira irtoamaan pistoille tarpeeksi suoraan. Yleensä aina otan tuulen huomioon, mutta tällä kertaa se jäi... :( Brandyn ilmaisu sai kehuja, varsinkin kun itse olin ollut aloittessa niin vaatimaton, että epäilin sen haukkua. Lisäksi Satu neuvoi, että ei saa antaa välipalkkaa enää koiran ilmaistessa, koska silloin se ei opi tarpeeksi vahvaa ilmaisua. Mieluummin niin, että muutama hyvä sarja haukkua ja sitten palkka eikä välipalkaten. Täytyy muistaa tämä ensi kerralla treenatessa.