Olen nyt tässä sunnuntaista asti liidellyt pilvissä kun agikisat meni hyvin ja on ollut tosi itsevarma olo nyt tämän agilityn suhteen. No, käytiin tänään Juha Oreniuksen yksityisopissa Agilityakatemian hallilla. Mukana minulla oli Ruuti. Oh my god, rata oli kaamean hankala, eikä tehty kuin alkua siitä. Musta tuntui siltä kuin olisi tullut vain epäonnistumisia ja jos jokin kohta meni minusta ihan ok, niin silloin juoksin liian hitaasti! Koira on kuulemma hidas sen takia, etten itse ole ajoissa ohjaamassa sitä. Tiedän, että tämä on täysin totta, mutta senhän takia olen mennyt tuonne maksulliseen koulutukseen, että saisin parannettua tuota omaa ohjaamistani ja täten samalla nopeutta radalla ilman, että huolellinen suorittaminen kärsisi tästä.

Tässä on nyt se radanpätkä... (Putki menee toisesta päästä eikä siitä, mikä on merkattu kuvaan)

No, palataan itse rataan. Käyn läpi ensiksi harkkaa Ruutin kanssa. Radan alku meni ihan ok. Kakkoshypyn jälkeen pyöräytin koiran valssilla "keppien puolelta" saadakseni sen nätisti puomille. Tämä kohta meni kuulemma hienosti, olin ajoissa ja pyöräytys toimi koiralla hyvin. Kontaktien ottamisesta tuli sanomista kun mun pitää viedä ja pysäyttää koiraa, mutta keskustelimme aiheesta ja kerroin alkavani työstää tätä heti kun on mahdollista. Sitten alkoi vaikeudet. Valssasin neloshypyn jälkeen, jotta saisin vietyä koiran nätisti vitoshypylle, mutta koko ajan oli liian myöhässä. Minun täytyy edetä paljon nopeammin, päästä koiran edelle ja ehtiä valssaamaan ennen kuin koira on hypännyt, jottei se tekisi kamalan suuria kaarroksia... Vitoshyppy ja putki olivat ihan ok, mutta seiskan otin takaakiertona ja sitten unohdinkin, miten rata menee... :/ Juha neuvoi minua käyttämään seiskalla niistoa ja viemään persjätöllä kasille ja päällejuoksulla keinulle. Apua! Noin MONTA ohjausta noin pienessä välissä. Harjoiteltiin ekaksi niiston tekemistä teknisesti, jotta itselle saan varmuuden siihen, jonka jälkeen otettiin este kerrallaan. (Punaiset numerot on niitä, joita oikeastaan koko ajan hinkattiin.) Alku tuntui kamalan vaikealta, ohjauskuviot eivät meinanneet millään sujua ja tunteet vaihtelivat nolotuksesta harmiin ja ärsytykseen. Vaikein kohta minusta oli persjätön jälkeen ehtiä juoksemaan reilusti Ruutin edelle saadakseni sen siististi hypäämään kasihypyn yli ja viemään päällejuoksulla sen keinulle. Nimittäin koko ajan kasin jälkeen se irtosi/karkasi kepeille... Ei siinä mitään, olin toisaalta tosi iloinen kun sillä on kova halu nyt mennä sinne kepeille ja se lähti tosi kauniisti pujottelemaan. :) Kuitenkin tuo päällejuoksu ei tahtonut onnistua, koska olin koko ajan ohjauksissa ja juoksemisessa aivan liian hidas. Lopulta minua alkoi ärsyttämään niin paljon, että sain ihan tyydyttävän suorituksen aikaiseksi. :) Raivolla vaan eteenpäin!

Brandyn kanssa tein samanlaiset ohjauskuviot. Se oli aivan ihana ennen harkkojen alkua kun odottelin omaa vuoroani. Se leikki, murisi, haukkui, repi hihnasta ja oli innolla menossa radalle. Kuitenkin radalla se taas oli mälsä oma itsensä, teki mitä pyydettiin, muttei intoa ollut mukana. Niiston harjoitteleminen ei oikein onnistunut Brandyn kanssa, se ei tykännyt kun aluksi pysäytettiin koira ennen hyppyä, jotta se kokoaisi itsensä kääntymään hypätessään. Lopulta monien toistojen jälkeen siltä katosi into kokonaan ja sanoin Juhalle, ettei minusta tuo niisto sovi tälle koiralle, koska se jotenkin lamaantuu siitä kun joudun kumartumaan sitä kohti ja se ei ymmärrä tuota pysäyttämisen ideaa. Juha oli kanssani samaa mieltä ja ehdottikin erilaista lähestymistapaa tehdä tuota kohtaa. Koiran tullessa putkesta ulos, vien sen pakkovalssilla seiskalle, valssaan ja koira takaakierrolla kasille ja sitten keinulle. Tämä toimi huomattavasti paljon paremmin kun saan olla koko ajan liikkeessä ja vetää koiraa mukanani. Brandykin tuntui jotenkin huojentuneelta. Täytyy muuten mainita, että olin kummastakin koirasta todella ylpeä, etteivät ne reagoineet koko ajan vierestä meneviin lentokoneisiin, ääni nimittäin oli melko kova kun Helsinki-Vantaan lentokenttä oli aika lähellä. Brandykin toimi aika hienosti kuitenkin vieraassa hallissa vierailla esteillä. :)

Lopuksi mietin sitä, että tuo pakkovalssilla vieminen olisi ehkä toiminut Ruutillekin paremmin, itse ainakin tykkään sellaisesta ohjauksesta, jossa saa koko ajan liikkua. Se vie paremmin minua itseäni eteenpäin, mutta on tietty tosi hienoa oppia nyt paremmin noita muunlaisiakin ohjaustapoja, jotta niitä oikeasti osaisi hyödyntää kisoissa. Tänään vaan tuli tosi osaamaton olo. Hirveästi on taas uutta opeteltavaa! Miksei koskaan voi olla jollain sellaisella tasolla, että nyt sä olet näin hyvä...? Saattoi kuulostaa siltä, että olin tyytymätön koulutukseen ja siellä oli kamalaa, ei suinkaan, vaan oli tosi hyvä treeni ja Juha on hyvä kouluttaja. Itseä vaan alkaa turhauttaa kun ei ole niin hyvä kun haluisi tai olen luullut olevani. :) No, parin viikon päästä uudelleen niin katsotaan, miten sitten käy. :D