Elikkäs siis tänään sprinkkuryhmä oli kentällä harkkaamassa, mutta koska meillä on huomenna kisat Orimattilassa niin samalla harkkasin Ruutin kanssa. Hah, tuomarina on huomenna Kari Jalonen ja olin just viime viikonloppuna siellä Tampereella töissä nuorten tokon ja agin sm-kisoissa, joissa Jalonen tuomaroi kaikki agiradat. :) Olin päässyt seuraamaan Jalosen ratoja yhden päivän verran ja tänään harkkasimmekin kolmosluokan kisarataa. Rata oli minusta kyllä aika helppo kolmosluokan radaksi, mutta ei se sitten ollutkaan niin helppo kun itse sitä suorittaa, ns. "helpon näköisen radan kirous" eli ei ohjaa koiraa tarpeeksi hyvin kun luulee sen olevan helppo.

Ekaksi Ruuti säntäsi A:lle kun olisi pitänyt mennä kepeille, prkl. No, sitten ne kepit ei meinannut maittaa kun oli se kiva A vieressä. Onneksi se siitä lähti sitten rullaamaan. Keinun kontaktit ei menny niin hyvin kuin olisin halunnut, vaikka just edellisenä päivänä niitä harkattiin. Jotenkin mulla oli niin vetämätön olo, ei jaksanut millään juosta vaikka täysiä yritti mennä. Ihan kuin olisi juossu vedessä tai unessa (unessa on mulla ainakin sellainen olo, että juoksee täysillä ja ei silti pääse eteenpäin). Jotenkin ei ollut fiilis kohdillaan, Ruuti meni ihan hienosti, mutta jäi epävarma olo näistä harkoista. Muut kyllä sanoi, että rata meni hienosti eikä siinä ollut suurempia vikoja, mutta itsehän olen kamala perfektionisti. Täytyy vaan näköjään taas oppia kantapään kautta, että aina ei voi onnistua ja sekä itsellä että koiralla voi olla huonoja päiviä...