Tosikkoryhmän kouluttajana toimi tänään Helena, joka oli meidän tämänkertaisen ensimmäiseksi harjoitukseksi laittanut hyppyjä perättäin niin, että ensimmäisellä kerralla ohjattiin hypyt valssaamalla ja toisella kerralla takaaleikaten. Harjoitus onnistui hyvin suhteessa siihen nähden, että olin hieman ajatuksissani kun meinasin hallilla tullessa ajaa peuran päälle ja olin vielä harkoissakin ihan shokissa. :O Onneksi pahin järkytys lähti kun meni lämmittelemään eli juoksemaan vartiksi. Ja kun kerran treenataan tosissaan niin sitten keskitytään kunnolla! :)

Heinolan kisoista 13.6.10, kuvannut Kirsi Aintila

Seuraavaksi teimme rataa, jossa oli taas usea hyvä vaihtoehto ohjata koiraa. Mä olen jotenkin sellainen agiohjaaja, että haluan tehdä tutuilla ja turvallisilla tavoilla, mitkä sopii hyvin mulle ja koiralle. Enkä tykkää mistään "hienoista" tai "erikoisista" tavoista viedä koiraa. Yksinkertainen on kainista. Ja usein myös helppoa. ;) Haluan harkoissakin mieluiten näitä tuttuja ohjauksia vahvistaa, jotta ne tulisi ihan selkärangasta. Täytyisi ehkä olla hieman rohkeampi ja kokeilla uusia reippaammin, jotta nekin oppisi hyvin. Jotenkin oon vaan tylsä. Paitsi, että nyt oon viime aikoina oppinu tosi hyvin pakkovalssin! Ok, eli rata meni hyvin, sain hyvän fiiliksen aikaiseksi ja koira oli tosi hienosti kuulolla. Pieniä ajoitusmokia oli taas ja Helena taas tsemppasi mua ohjaamaan rohkeammin ja menemään reilusti ottamaan koiraa vastaan kun kerta ehdin. En ole koskaan ajatellut olevani mitenkään nopea juoksija (ja en olekaan mikään pikajuoksija!), mutta tänään huomasin itsekin, että ehdin todella hyvin monissa tiukoissakin paikoissa koiran edelle kunhan vain laittaa töppöstä toisen eteen. Fiilis oli ihan superhuippu kun tajusin tämän, mullahan kunto ja nopeus riittää juosta lujaa! Ihan mahtavaa, kaikki tämä kuntoilu on tuottanut tulosta. Nyt vaan ei saa tuudittautua siihen luuloon, että juokseminen on minulle helppoa. Tosin Juha aina palauttaa minut maan pinnalle. :D