Olimme äidin kanssa harkkaamassa Helenan opissa. Mulla oli tälläkin kertaa vain Ruuti mukana, koska Brandy oli lauantaina treenaamassa ja se oli silloin ihan innokas, joten en viitsi kyllästyttää sitä. Niin kuin yleensä, Helenan rata oli mielenkiintoinen ja haastava. Alussa koiran piti hakea hypyltä putkeen 90 asteen kulmassa. Ruuti haki hienosti sen vaikka olin itse putken takana enkä osoittamassa, mistä sinne mennään sisään. Putkeen jälkeen oli kolme hyppyä jonossa, jotka pystyi viemään joko puolivalssilla ja takaakiertoina tai päällejuoksulla. Tykkään itse enemmän puolivalssilla viemisestä, mutta en millään ehtinyt tekemään minkäänlaisia valsseja, eli päällejuoksu oli tässä kohtaa ainoa vaihtoehto. Seuraava kohta radassa oli meille tosi hankala, muutama hyppy aseteltuna eri etäisyyksille. Koira irtoaa hyvin, mutta omat askeleet oli vaikea saada asettumaan esteiden väliin, jolloin pysähtyessäni koirakin pysähtyy, liikaa saatellessa olen jäljessä seuraavalla esteellä ja liian vähän saatellessa koira ohittaa esteen. Onneksi lopulta löysimme ihan hyvän tavan viedä koiraa. Oma radanlukutaitokin on kehittynyt kivasti, alan löytää useita erilaisia tapoja viedä koiraa. Ja tätähän olen toivonutkin kun kisoissa tuntuu jumittuvan eikä keksi vaikeisiin kohtiin mitään vaihtoehtoja...

Loppu radasta oli okserin, aidan, renkaan suora, jolta koiran piti irrota taas 90 asteen kulmassa putkeen. Tämä oli hauskaa ja samalla vaikeaa. Ruuti irtosi kauniisti suoralle ja yhtä kauniisti ohitti putken kun itse kåäskytin ihan liian myöhään! :) Tässä huomasi kuinka tärkeää on treenata tällaisilta suoriltakin putkiin irtoamisia, että koira osaa jarruttaa omaa vauhtiaan ja kääntyä. Putki vielä on melko turvallinen este harjoitella näitä kulmia kovassa vauhdissa. No, onnistuihan sekin lopulta kun itse aloin tosi ajoissa kääntymään ja ohjaamaan koiraa. Ja se oli todellista kauko-ohjausta kun koira on menossa putkeen niin itse on vielä 20 metrin päässä kyseisestä esteestä! :P