Tänään olimme taas vaihteeksi Hyvinkäällä Ruutin kanssa kisaamassa. Toinen oli agi- ja toinen hyppyrata. Tuomareina olivat Kari Jalonen ja Anne Viitanen. Minähän en tunnetusti hyppyradoista tykkää, joten ei ollut kauheasti intoa juosta sitä.

Kummatkin radat olivat loppujen lopuksi todella kivoja. Radoilla sai juosta kunnolla, mutta oli tiukkoja ja haastavia paikkoja sopivassa suhteessa. Fiilis oli lopulta ihan loistava ja ajatukset kulkivat hyvin. Eka rata (eli se hyppyrata) sujui erinomaisesti. Ruuti oli hienosti kuulolla ja ohjaukset toimivat. Kunnes tuli kepit. Huoh... Ruuti tuli liian lujaa kepeille pienestä jarruttamisesta huolimatta ja tekee virheen. Se haki ne ihan oikein, mutta kovasta vauhdista johtuen se törmää kolmoskeppiin kun ei tajua jarruttaa. No, sinne meni se nolla.

Tässä on se pätkä, joka meni kummallakin radalla mönkään

Onneksi oli vielä agirata. Se oli just mulle mieluinen, mutta eiköhän siellä ollut samanlainen kepeille vienti kuin edellisellä radalla. ARGH! Vaihtoehtoja oli kaksi: joko se menee nyt oikein tai sitten ihan persiilleen taas. Koko muu rata sujui täydellisesti. Fiilis oli ihan katossa, että nyt tulee hyvä rata, paitsi ne tulevat kepit tietysti kummitteli takaraivossa koko ajan. Päätin muurin jälkeen jarruttaa reilusti Ruutia. Tämän vuoksi koko ohjaus ei toiminut, jouduin viemään koiran oikealta puolelta keppejä ja taas pujotteluvirhe. Olisi vaan pitänyt antaa mennä. Harmitti tietysti ihan hirveästi kun tulee samasta kohtaa kaksi samaa virhettä. Varsinkin kun noita keppejä ollaan viime keväästä asti hulluna harjoilteltu. Täytyy ottaa vaan lisää treeniä, mutta kaikki into kisaamiseen meni vähäksi aikaa.

Mietittiin kotimatkalla, että voisiko mun ohjaamisessa olla jotain, mikä vaikeutti koiran pujottelua. Mun piti kattoa videolta, mutta se on jäänyt kun video on Äitin puhelimessa. Ehkä tuo mysteeri selviää vielä.