Aurinkoinen kisapäivä Janakkalassa on takana. Kisat sujuivat kivasti, vaikka oli lämmin niin onneksi autossa ei ollut liian kuuma. Koirat eivät nuutuneet ja itsekin kun muisti juoda niin pysyi skarppina. Me startattiin Ruutin kanssa pitkästä aikaa luokan häntäpäässä, kahdeksantenatoista. Oli muuten tosi stressaavaa kun joutuikin odottamaan radalle pääsyä noin kauan! Tuomarina oli tänään Sisko Pulkkinen. Radat oli melko haastavia, mutta ihan suoritettavissa olevia. Tykkäsin kun pääsi juoksemaan.

Radalle mennessä mulla oli ihan paniikinomainen olo. Pitkään aikaan ei ole jännittänyt nöin paljon kun nyt jännitti. Toisaalta se oli hyvä, kun sai vähän virettä nostettua. Olin ollut kisapaikalla taas aamusta asti kun äiti oli kisaamassa omien koiriensa kanssa ykkösluokassa. Ruuti oli ihan mahtava, se ohjautui kauniisti ja teki hienosti töitä. Valssi ennen keinua ei mennyt ihan niin kuin piti. Hukkasin koiran selän taakse ja sitten se olikin menossa jo keinulle ja kehotin sitä vaan jatkamaan matkaa. Sen takia Ruuti teki osittaisen lentokeinun, mutta osui kontaktille ja tuomari ei antanut virhettä tästä. Meno jatkui melko varmana. A:n jälkeisellä hypyllä Ruuti meinasi valua putken väärään päähän, mutta tiukalla käskytyksellä sain ohjattua koiran oikeaan päähän. Muistin jopa antaa koiralle tilaa hakea kepeille ja se meni hienosti. Kun Ruuti meni viimeiseen putkeen radalla, syke nousi ihan huippuun... Kuulin kun seurakaverit kannusti kehän laidalla, että juokse loppuun nyt! Ajattelin sekunninmurto-osassa, että perkele, viimeeksikin se homma kusi tähän kun rupesin ajattelemaan. Otin Ruutin mukaan läheltä putkea ja sitten kaksi viimeistä hyppyä. Voi hyvä jumala, mä hypin ja huusin: NOLLA! Ihan mahtavaa! Fiilis oli ihan mieletön. Ruuti oli selkeästi todella tohkeissaan, ymmärsi olleensa upea, mahtava. Vaati koko loppupäivän uudestaan ja uudestaan palkkaa ja kuljeskeli polleana ympäriinsä. Vautsi. Aika riitti hienosti: olimme tuloksella -13,51 toisella palkintosijalla ja saimme sertin kolmosiin!

Tämä on ihan uskomatonta. Olen todella onnellinen ja tyytyväinen. Jotenkin ihan mieletöntä, kaiken tämän työn jälkeen ollaan kolmosissa. Jostakin tämä kuulostaa mitättömältä, nousu kolmosiin, mutta mulle tämä on mielettömän iso juttu. Pitkään musta tuntui, että me ei nousta koskaan ja vihdoin se tuli. Ihan huippumahtavaa! Nyt se kisaaminen vasta alkaa. En malta odottaa!

P.S. Ruuti sai palkinnoksi luvatun hampurilaisensa. ;) Koira oli oikein ylpeä ja onnellinen sen saadessaan.