Vaikka olikin kova helle, niin päätin lähteä treenaamaan epiksiin Simonin ja Brandyn kanssa. Ruutilla on alkanut juoksu, joten meidän Agirotu matka peruuntui. Harmittaa kovasti, mutta teimme ohjaajavaihdoksen Simonin osalta, niin lähden ohjaamaan sitä. Sen takia mentiin epiksiinkin harjoittelemaan. Ihan kauheaa, kuinka vähän on ehtinyt treenaamaan! Oon ollut niin paljon töissä, ettei millään ole ehtinyt tekemään juuri mitään... Harmittaa, mutta täytyy sitten syksymmällä yrittää treenata taas ahkerasti. Onneksi kotosalla on päässy treenamaan keppejä ja kontakteja.

Brandy juoksi Caritan kanssa yhden mölliradan. Heille tuli muistaakseni yksi virhe. Brandy oli tosi väsynyt kuumuudesta, joten oli hirvittävän hidas. No, kuitenkin suostui menemään Caritan kanssa, mikä on tärkeintä. 

Simonia aluksi jännitti mun kanssa kentällä kaikki ihmiset ja äänet. Otin sen ulos autosta hyvissä ajoin tottumaan kenttään. Koira rentoutui ja oli iloinen ja reipas oma itsensä. Juuri ennen omaa vuoroa menimme lähtöalueelle odottamaan. Ihan lähtöalueella oli kolme lasta leikkimässä ja juoksentelemassa, joita Simon säikähti hirveästi kun ne pitivät aika kovaa ääntä ja ihan siinä lähtöalueella leikkivät. Mulla ei siis ole mitään lapsia vastaan, pidän kovasti lapsista, mutta lähtöalueen pitää ehdottomasti olla rauhallinen sekä koiralle että koiranohjaajalle! Tiedän, että koiran tulee sietää häiriöitä kisoissa, mutta virallisissa kisoissa lähtöalue rauhoitetaan aina ylimääräisiltä ihmisiltä, jotta koirakko saa ja VOI rauhassa valmistautua omaan suoritukseen. En halua, että kukaan vetää herneitä nenään tästä mun kirjoituksesta, vaikka mulla meni herneet nenään tosi syvälle kun koira säikähti ja sai juuri ennen kisoja epämiellyttävän kokemuksen agilitaamisesta. Haluaisinpa vaan nähdä kun virallisissa kisoissa jonkun lapset riehuisivat lähtöalueella. Tulisi aika nopsaan niskapersotteella lähdöt ja kisaajilta todella tiukkaa palautetta... Mutta elämä on tämmöstä ja yritän nyt päästä tän yli. Simon -raukka oli vaan aika hukassa radalla, ei oikein pysynyt mukana ja tuijotteli koko ajan lapsien suuntaan. Sääli, harmittaa koiran puolesta, tuloksella ei ole sinänsä mitään väliä. Koiraraukka, joka ei ole näin maalaisena lapsiin kovin tottunut, säikähti metelöiviä lapsia kovin. No, onneksi sain illalla vielä tehtyä vähän keppejä yms. ja koira oli ihan hyvillä mielin.

 

P.S. Koirat oli siis possujunia kun olivat niin kamalan hitaita... :D Ja kuvaajana toimi Niko Rinkinen.