...on tämän päivän tunnuslause. Hallilla oltiin Ruun kanssa aksailemassa vaihteeksi Lotan opeilla. Rata oli mielestäni helpompi, mitä Lotan koulutuksessa olleilla oli viime kerralla. Pääsi kuitenkin juoksemaan niin, että hiki lensi ja haastetta oli ihan tarpeeksi. Ruutilla oli oma karvalelu mukana ja sen kanssa riehuttiin ennen radalle menoa. Karva ei kelvannut palkaksi, mutta kiva kun suostui leikkimään kuitenkin ennen aksailuja.

Ruuti kulki hirmu hyvin ja oma ohjauskin oli aika hyvin hanskassa. Niistopersjättö onnistui hyvin ja omat jalat kulkivat niin hyvin, että ehdin vaikeassa paikassa tekemään persjätön. Olin aika ylpeä itsestäni. ;) Lotta neuvoi hyvin miettimään, missä kohdassa valssaukset helpottavat koiran liikkumista ja kuinka sen kaarteita saa pienennentyä ohjauksen avulla. Neuvot tulivat todella tarpeen. Lotta ihmetteli kovasti, miksi en luota koiraani kun se kerta selvästi osaa hyvin asioita vaan tungen itseni esteille ja täten saan koiran epävarmaksi suorittajaksi. No sitä samaa itsekin aina mietin... Päätin, että nyt en enää magneetin lailla livu esteitä kohti vaan luotan koiraani ja annan sen vaan mennä. Sehän sujui hienosti! Lotta kehui, kuinka ohjaukseni oli aivan erilaista, koira kulki hienosti ja huomattavan paljon lujempaa ja oma ohjaukseni ole selkeää, eteenpäinvievää ja lennokasta. Se tuntuikin aivan erilaiselta, ei tarvinnut pinnistellä vaan antoi mennä vaan. Voi, kumpa nyt pääsisi eroon varmistelusta ja saisin ohjattua aina koiraa näin kevyen rennosti. Tuntui meinaan ihan mielettömän hyvältä ja helpolta.

Jonnalta, kiitos... ;)

Radalla ei ollut kontaktiesteitä. Olisin voinut tehdä pikkupuomilla hallin edessä kontaktiharkkaa, mutta en viitsinyt väsyttää koiraa, se selkeästi oli tällä kertaa väsynyt treenaamisesta. Sitä paitsi viimeeksi oli mennyt kontaktiharkat niin hienosti, etten halunnut edes ottaa sitä mahdollisuutta, että jokin menee vikaan. :) Kepit meni hienosti. Niille hieman varmistelin, ettei tulisi virhettä, vaikka keppikulman pitäisi olla melko sujuva Ruutilla. Harmi kun vikalla harjoituskerralla koira lähti pujottelemaan väärästä välistä enkä tajunnut korjata koko asiaa enää. Vitsin vitsi... Nyt jäi keppikammo kytemään ja viikonloppuna olisi kisat... Huoh, olen minäkin neuroottinen vaikka kaikki muut kerrat kepit meni tosi hienosti ja luultavasti minä sössin sen jotenkin...