Viime viikolla olin omalla harkkavuorolla palvelus- ja pelastuskoirakokeiden koetoimitsijakurssilla, joten viikkoharkat jäi väliin. Nyt on ollut taasedellinen viikko täynnä toimintaa, niin muutenkaan ei ehtinyt hallille treenaamaan. Onneksi koirien ja omasta kuntokuurista on sentään saatu pidettyä kiinni. Ehkä se treenaamisen väliinjäänti ei niin haittaa jos hyväkuntoisena jaksaa juosta kovempaa. ;D

Olen nyt ajatellut tosi paljon tätä omaa kisaamista ja suoritusta radalla. Mulla on tullut ihan hirveä pakko tehdä nollia, jolloin tekeminen on varmistelua. En uskalla antaa koiran revitellä ja irrota, enkä uskalla tehdä vaikeita tai "haastavampia" ohjauksia, joilla mahdollisesti säästäisi kalliita sekunteja. Omaa itsevarmuutta puuttuu hirveästi. Ja kun kaikki kouluttajat aina motkottavat mulle, että LUOTA! Anna mennä! Tee kun kerran osaat! Mun vahvuudet ohjaajana ehdottomasti on oma liikkuminen radalla. Olen nopea ja ketterä. Tietyt lemppariohjaukset osaan ja teen ihan täydellisesti aina tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt vaan pitäisi päästä tältä mukavuusalueelta pois ja uskaltaa vetää täysillä. Ja nimenomaan luottaa omiin vahvuuksiinsa ja ottaa riskejä.

Olen käynyt kuuntelemassa Vappu Alatalon luentoa henkisestä valmentautumisesta ja tehnyt siitä jopa koosteen meidän seuralle ja ai piru kun harmittaa kun omia "oppeja" ei osaa noudattaa. Koin uudelleenvalaistumisen tämän vuotisessa KoiraExpossa Jukka Jalosen luennolla. Hän puhui erityisesti tiimityöskentelystä, mutta myös kisaamisesta ja voittamisesta. Hän sanoi minusta erityisen hyvin, että parhaat suoritukset (eli voitto) saavutetaan riskinotolla. Jos pelaaja pelkää tekevänsä virheitä ja pelaa varmasti, mutta ilman riskinottoa, niin suoritus ei voi koskaan olla täysi kymppi. Riskinotossa on aina vaara virheisiin, mutta samalla mahdollisuus täydelliseen suoritukseen ja voittoon. Tämä avasi silmiäni ja ymmärsin, että agilityssä ei ole enää varaa kolmosluokassa varmistella ja pelätä niitä virheitä. Pitää mennä täysillä ja tehdä parhaansa, silloin voi onnistua hyvin. Jos joku menee mönkään, niin sitten sitä treenataan lisää, jolloin seuraavissa kisoissa se asia onnistuu varmasti.

Nyt olen täynnä energiaa ja innostusta viikonlopun kisoja kohti! Aion ohjata koiraa reippaasti ja varmistelematta. Kisaamisesta täytyy nauttia, se ei saa olla pakkopullaa. Ruutilla on juoksut ihan lopuillaan, ehdin varmaan tällä viikolla ennen lauantaita käydä harkkaamassa kerran tai kaksi. Tämän päivän treenin tein Zonyan kanssa kun ihan vielä en Ruutia viitsinyt hallille ottaa.

Harjoittelin ensiksi radan niin, että olisin tehnyt sen Ruutin kanssa. Hieman tiukempia käännöksiä, vaikeampia ohjauksia, enemmän luottoa koiraan. Sitten mietin, kuinka ohjaisin Zonyaa. Treenissä oli tarkoitus harjoitella saksalaista, päällejuoksua ja pakkovalssi. Saksalaisen ja pakkovalssin harjoituksesta löysin, päällejuoksua en. Otin ensin Zonyan kanssa parissa pätkässä ja sitten lopuksi koko radan. Pätkät sujuivat hyvin, koira oli hyvin kuulolla ja iloinen työskentelemään. Pienen mietintätauon jälkeen kun oli tarkoitus ottaa koko rata alusta asti, koira heittäytyy taas maahan kieltäytyen tekemästä mitään. Ei auta muu kuin käydä laittamassa se takaisin istumaan ja tehdä lentävällä lähdöllä jos sen haluaa mukaansa saada. Nyt päätimme, että täytyy harjoitella ihan hirveästi lähtöjä sen kanssa, että niistä tulee positiivinen melikuva. Muuten yleinen mieliala agilitytreeneissä on ihan hyvä. Kontakteja pitää selkeästi treenata sen kanssa, sekä kepeille nopeutta ja renkaan & keinun varmaa suorittamista. Muuten kun saa tuohon koiraan itsevarmuutta niin voikin jo lähteä ykkösen kisoihin. :)

Sitten itse rataan, pakkovalssi kakkoselle toimi paremmin kuin saksalainen, ennakoiva valssi tuli tehdä hyvissä ajoin ennen okseria, muuten koira oli putkessa tai valui kauhean kauas. Takaakierrot ja välistävedot onnistuivat hyvin. Zonya kestää hienosti valssauksen muurn edessä kun se on lähetetty takaakiertoon. Mua kohti tuleminen aiheutti paineistumista kun kutsuin nimeltä. Kutsuessa "Hyvä!" ja palkatessa käteen onnistui tosi hyvin. Zonya osasi muuten tosi hienosti takaaleikkauksen kepeille, kun tein sen ihan vahingossa. :O

P.S. Nyt kun ollaan oltu kuntokuurilla koirien kanssa niin ruokavaliotakin on säädetty urheiluun toimivammaksi. Turhat hiilarit on pyritty karsimaan sekä multa että koirilta. Brandyhan barffaa, Brenda syö yrjölänpuuroa, vihanneksia ja lihaa, Ruuti samaa kuin Brenda, mutta lisäksi hyvälaatuista koirannappulaa. Itse yritän välttää vaaleita viljoja, riisiä, pastaa ja perunaa ja korvata ne joko vihanneksilla tai tummemmalla vaihtoehdolla (ruispasta, tumma riisi yms.). Olo on paljon virkeämpi ja energiaa jokailtaiseen lenkkiin riittää tosi hyvin. Paitsi että... Tätä tekee koko ajan mieli:

Ehkä mä palkitsen itseni tällaisella viikonloppuna hyvin menneistä kisoista tai sitten lohdutukseksi jos menikin ihan päin mäntyä! :D