Otsikko varmaan kertoo kaiken. Asenne ei ollut oikein kohdillaan kun lähti treenaamaan. Masensi mennä hyvälle kouluttajalle treeniin kun ei päässyt oman koiran kanssa. Jännitti, että toimiiko Sissi ollenkaan enää mun kanssa kun viimeeksi treenit meni aika metsään. Rata vaikutti ihan kamalan vaikealta, jo seiska esteen suorittaminen väärinpäin suoran jälkeen tuntui mahdottomalta, varsinkin kepeille vienti ihanan putken vierestä ja leieröinti kepeillä. Loppuradassa ei sitten ollutkaan enää mitään kovin pahoja paikkoja mielestäni, mutta nuo aiemmatkin  riittivät masentamaan.

Tutustuin huolella rataan ja mietin pääni puhki, millaisilla ohjauksilla aion rataa suorittaa. Sain tsempattua itseni oikeanlaiseen tekemisen tilaan ja Sissikin oli aika intona kun sillä oli pakasterasia (!) palkkaleluna. :) Ekoissa esteissä ei sinänsä mitään ihmeellistä, oman liikkeen rytmitys pitää muistaa ja kontaktin pitäminen koiraan. Kolmosen tein takaakierto-niisto-persjättö, keksiköön joku tolle hienomman nimen. :) Nelosen jälkeen persjättö, toimi tosi hyvin. Koira taisi mennä vain kerran putkeen...? Aioin olla uhkarohkea ja tehdä seiskalle takaakierron! Ja se onnistui! Parasta siinä oli se, että Sissillä oli vielä kunnolla vauhtia, se ei himmaillut vaan liikkui rivakasti.

No, seiskan jälkeen valssi, heitto hypylle ja eteneminen kepeille teki tuskaa. Sissi meni koko ajan putkeen, en muistanut vastaista kättä, seuraavaksi en edennyt seiskalta ajoissa, sen jälkeen en juossut kepeille, sitten piti vielä jarruttaa koiraa ja rytmittää omaa liikkumista ja ohjata vielä kepeille! Apua! Liian monta asiaa samaan aikaan. Ja tätä hinkattiin uudelleen ja uudelleen. Pelkäsin, että koira alkaa väsyä, mutta Sissi jaksoi mielettömän hienosti. Itsellä nousi mieletön taisteluntahto, tämähn onnistuu ja hyvin. Ja lopulta onnistuikin ja onnistumisen ilo oli mieletön! Saatiin myös pelätty leieröinti onnistumaan tosi hienosti. Yhden kerran tehtiin poispäinkääntöharjoitus kepeillä ja sen jälkeen leieröinti onnistui kuin unelma. On se Sissi aika hieno. :)

Välissä pidettiin tauko, selkeästi kaivattiin molemmat sitä. Normaalisti Ruutin kanssa tykkään tehdä koko treenin putkeen, nyt tarvitsin taukoa. Jatkettiin siitä mihin jäätiin. Viidellätoista Juha huomautti, että päällejuoksussa ollaan pystyssä ja heti kuudentoista jälkeen pitää edetä, että ehti seuraavaan tilanteeseen mukaan. Hypyllä 18 piti muistaa aiemmilla kerroilla opeteltu puolivalssin tehokas käännös, ei saanut peruuttaa, liike vie koiraa seuraavalle esteelle. Onneksi oltiin sitä Ruutin kanssa edellisessä koulutuksessa treenattu, nyt kun teki ohjeen mukaan, koira kääntyi todella hienosti. Esteellä 20 tein ensin saksalaisen, mutta Juhan mielestä kannatti tehdä takaakierto ja valssi, pääsen paremmin pois koiran alta ja etenemään. Toimi tosi hyvin, varsinkin kun muisti aloittaa  valssaamisen ajoissa ja eteni rivakasti seuraavaan tilanteeseen. 22:lla niistopersjättö, sitten valssi, pieni vekki ennen 23 ja piti muistaa ottaa linja oikeaan suuntaan viimeisellä hypyllä, ettei koira ohita sitä.

Juha pisti meitä tekemään puomilta eteenpäin rataa todella monta kertaa. Omiin mokailuihin kaatui monta kertaa, kun hätäilee niin ohjaukset ei onnistu. Nopeasti eteneminen radalla on kamalan vaikeaa kun pitäisi myös ohjata kunnolla. Juha rääkkäsi meitä oikein kunnolla. Olin aivan hapoilla treenin jälkeen ja en millään viimeisiä toistoja olisi jaksanut tehdä. Alkoi selkeästi jo tuntumaan kropassa, enää ei pystynyt pinnistämään millään tehokasta ohjausta.

Sissistä oli todella tyytyväinen. Sillä kesti pää ja fysiikka tosi hienosti koko treenin ajan, vaikka olin ollut varma, että sen pää väsyy jossain vaiheessa. Se oli oikein intona kun mulla oli tosi kova taistelutahto treenatessa, sekin syttyi. Sissi oikein komensi mua haukkumalla ja hyppimällä vasten, että nyt tehdään. Ei paljon tarvinnut tsemppausta tähän treeniin. Olin mielettömän tyytyväinen taas kerran. Juha sai revittyä musta irti kunnon agilitaajan! :)