Tämän hetkistä tunnetilaa kuvaa kaikista parhaiten tällä hetkellä kirjainyhdistelmä "WTF". Olin aamupäivällä harkkaamassa Lotan opissa taas Sissin kanssa ja olin tosi innoissani kun viime kerroilla edistystä on tapahtunut kovasti ja on mennyt niin kivasti. Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä... Ainakaan koiria kouluttaessa. Sissikin oli oikein tohkeissaan kun me lähdettiin liikenteeseen ihan kahdestaan.

Rata oli tyypillistä Lottaa. Eli siis rata oli tosi kiva, pyörityksiä ja kunnon juoksupätkiä. Tykkään. Mitään erityisen haastavaa ei ollut, radan toisessa päässä muutama hyppy mentiin todella moneen kertaan, minkä vuoksi oikean järjestyksen muistamisessa oli hieman vaikeuksia, mutta ei mitään suurempaa. Sanoin Lotalle, että miksi teet aina semmoisia ratoja, mitkä olisi kiva mennä Ruutin kanssa. Ilmeisesti tuolla sanomisella kirosin mun ja Sissin tämän treenin yhteistyön... Huoh.

Ensin kaikki tekivät kisanomaisen suorituksen. Se meni ihan päin mäntyä. Sissi ei ollut yhtään kuulolla, sitä sai vetää perässään kuin perunasäkkiä. Kuitenkin jossain kohdin se viihdytti itseään juoksemalla puktia uudestaan ja uudestaan ja välillä irtosi ihan mihin sattuu ja lipesi käsistä kuin saippua. Ei kovin hyvä fiilis tuon jälkeen.

Seuraavaksi tehtiin rataa kahdessa kymmenen minuutin pätkässä. Sissi jatkoi samalla linjalla, oli välillä perässävedettävä ja välillä mulla ei ollut mitään hallintaa sen tekemisiin... Ensimmäinen pätkä meni pieniin harjoituksiin: päällejuoksun harjoittelua, kepeillä koiran ohjaamista loppuun asti ja hallintaan ottamista ennen seuraavaa estettä. Kontaktit oli sentään mielestäni tänään ihan ok, ja useimmat mun ennakoivista ohjauksista toimivat ihan hyvin. Ja ai niin, Sissi meni yhtä kertaa lukuunottamatta (mun vika) joka kerta putkeen kun piti mennä ja aalle kun sinne piti mennä. Jotain positiivista siis!

Lotta neuvoi minua olemaan ohjauksien ajoittamisessa tarkkana. Koira on tosi tarkka pienille liikkeille ja jos unohdan käskyttää sitä, niin se helposti kieltää esteet. Koiralle pitää olla reilu ja muistaa käskyttää esteet, koska se ei vielä niille itse hakeudu (paitsi tänään putkiin!?). Lopuksi tehtiin muutaman esteen innostamispätkiä etupalkalle. Silloin Siiselikin syttyi ja teki töitä ihan tosissaan. Lotan kanssa puheltiin, että purkkia pitäisi käyttää ehdottomasti enemmän sille ihan tavallisissakin treeneissä. Samalla myös mietittiin, että Sissin tämän päiväinen käytös johtuu varmaan ihan mun testaamisesta. Se kokeilee kuinka paljon annan sen puuhailla. Harmittaa kun en haluaisi komentaa sitä ja estää sitä omasta puuhailusta, mutta en mä mitään koiran lällättelyäkään aio katsoa. Tätä täytyy miettiä...