Kävimme taas lomailemassa ja kisaamassa agilityssä (ja näyttelyssä) Viron puolella. Pe-la olimme Pärnun polttavassa helteessä ja su-ma aina yhtä iloisessa ja kauniissa Haapsalussa. Matkaa oli odotettu pitkään ja hartaasti. Mukana lisäkseni äiti ja holskut Ruuti, Simon ja Ronja. Sprinkut saivat jäädä tällä kertaa kotimaan kamaralle iskälle hoitoon.

PE 16.7

Aikasin perjantaiaamulla lähdimme kohti Helsinkiä. Jonottaessamme laivaan lähtötarkastuksessa sanottiin, että koiria ei saa jättää autoon, koska autokannella lämpötila voi nousta näin kovalla helteellä lähelle 50 astetta. Normaalisti jätämme aina koirat autoon, koska niistä joutuu maksamaan n. 10 e per koira jos ne haluaa viedä kannelle. Tällä kertaa poikkeuksena ei tarvinut maksaa ja matkustimme mukavasti koirien kanssa ulkokannella. Aurinko porotti kuumasti, mutta onneksi merellä tuuli vilvoittavasti. Koirat ei olleet moksiskaan kannella matkustamisesta. Omia hermoja hieman raastoi muut koirien omistajat (heitä oli paljon laivassa) kun antavat koiriensa kulkea pitkällä hihnalla ja rähistä kaikelle mikä liikkuu. Kunnialla kuitenkin selvittiin matkasta.

Hei hei Helsinki!

Evästä Pärnulaisessa kahvilassa

Ajoimme oikestaan suoraan Pärnuun ja kävimme metsässä lenkittämässä koiria. Majoitumme Konse camping-nimisellä leirintäalueella neljän hengen huoneessa. Paikka oli siisti ja mukava. Majoitus oli muuten halpa, mutta koirista piti maksaa 10 e per koira... Huoneessa tosin oli tappavan kuuma, mutta onneksi siellä oli pöytätuuletin ja leirintäalue oli joen rannalla, joten koirat ja ihmiset pääsivät myös uimaan.

Huoneemme, löydä kuvasta holsku

Käytiin Ruutin kanssa uimassa. Se ei ollut aiemmin koskaan uinut ihmisten kanssa. Uimme aika pitkän pätkän ja kun käännyimme takaisin rantaan kohti, Ruu ui hirveää kyytiä rannalle ja tuijotti minua ihan kuin sanoen "Tule jo POIS!". Kovan houkuttelun avullakaan se ei enää suostunut uimaan kanssani. Se ui tosi nätisti kanssani, ei raapinut tai uinut päälle. Paimenkoiramaiseen tapaansa se paimensi minua koko ajan uimalla ympärilläni. :)

Lähdimme illalla kävelemään kauniiseen Pärnun keskustaan. Paikka on kyllä todella hieno ja palaamisen arvoinen. Pala sydäntä jäi Pärnuun. Kävimme syömässä aasialaisessa ravintolassa, josta sai kiinalaista, aasialaista ja intialaista ruokaa. Itse söin jotain nuudelimössöä ja äiti tilasi intilaista ruokaa. Annokset olivat todella suuret ja mielettömän hyvät. Kuola alkaa valua vieläkin kun ajattelee sitä. Minä prona osasin jopa syödä puikoilla. ;)

Ruokaa

Puistossa poseerataan koirien kanssa

Mielettömän upeat kukkaistutukset

Brenda-niminen kauppa :)

Taas poseerausta puistosta

LA 17.7

Aamulla lähdimmekin jo yhdeksältä näyttelyalueelle. Se oli urheilukentällä. Äiti osallistui Simonin kanssa agilityssä epäviralliseen 0-luokkaan, jossa ei ollut keppejä, rengasta tai muuria. Ensimmäisellä radalla he olivat seitsemänsiä viidella virhepisteellä ja toisella radalla olivat toisia nollaradalla! Harmi vaan, että palkinnot jaettiin tuossa luokassa ratojen yhteistuloksella, joten palkintopallille he eivät päässeet... Välillä Sonja kävi kehässä nappaamassa ROP:in. :)

R vilvoittelee

Meillä Ruutin kanssa 2-luokan kisat alkoivat vasta kahdelta. Koko päivän odottamisen ja kovan helteen takia molemmilta radoilta tuli hylly. Olimme kumpikin väsyneitä ja kuumissamme. Motivaatio agilitata ei todellakaan ollut kohdillaan. Ruuti ei radoilla mennyt kepeille kunnolla, tuli monta kieltoa ja lopulta jouduin ohjaamaan sen oikeaan väliin... Eka keppi oli musta ja toinen oranssi, eikö se niitä hahmottanut kunnolla kun tokasta välisä yritti koko ajan sisään...? Koskaan aiemmin ei vierailla kepeillä ole ollut ongelmaa, vasta noilla. Seuraavana päivänä teki kuitenkin joka kerta hienosti kepit...

Hassu pentuaitaus myynnissä näyttelyalueella

Ruuti pelaa Nina Ottossonin peliä, jonka ostin kotiin koirille tuliaiseksi. :)

 

Kisojen jälkeen otettiin päikkärit ja uitettiin taas koirat ja itsemme. Lähdimme pitkälle lenkille taas Pärnun keskustaan ja kävimme katsomassa uskomattoman upeita, pitkiä hiekkarantoja. Harmi vaan koirien kanssa ei rannalla saanut mennä, täytyi vähän kauempaa katsella.

 

Näkymää rantabulevardilta

Tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Käytiin tällä kertaa syömässä meksikolaisessa ravintolassa. Ruoka oli taas erinomaista, tosin suomalaisen perheen todella huonosti käyttäytyvät kakarat jonkin verran pilasi nautintoa...

SU 18.7

Lähdimme aamulla ajamaan kohti Haapsalua. Matkaa oli n. 100 km. Sää oli onneksi huomattavasti viileämpi kuin edellisenä päivänä, mutta tuli sade- ja ukkoskuuroja, joiden vuoksi ilma oli nohkeä ja kostea. :/ Vaihdoin perille päästyä jopa sadevaatteet päälle, mutta niissä tuli liian kuuma.

Näyttelyalue oli taas Haapsalun linnan raunioiden keskellä ja agikisat linnan ulkopuolella. Haapsalu on aivan ihana ja viehättävä hieman ruotsalaisvaikutteinen pikkukaupunki mataline puutaloinen, jotka tuovat mieleen Astrid Lindgrenin Melukylän lapsien maisemat. :)

Meidän leiri

Kisa-aluetta

Ukkeli on aikas kuvauksellinen

Ruutin kanssa osallistuttiin yhdelle hyppyradalla ja kahdelle agiradalle. Tuomarina toimi ruotsalainen tämän vuoden mm-kisoissa toimiva Nalle Jansson. Hänen ratansa olivat erittäin mielenkiintoisia, haastavia ja niissä oli tosi tiukat ihanneajat. Hyppyradalla meille tuli hieman aikavirheitä ja muutama vp, mutta olimme kuitenkin neljänsiä. Päivä alkoi hienosti tuolla radalla, Ruuti oli hyvin kuulolla ja innokas toimimaan. Itsekin olin tosi hyvässä vireessä, juoksu ja ohjaus kulki erinomaisesti. Tokalla radalla tulokset oli ekan radan luokkaa, mutta sijoitus oli ensimmäinen! :) Vain yksi koirakko meidän lisäksi sai tuloksen radalla, muut oli hyllyjä. :o Kolmannella radalla alkoi olla itsellä jo selvää väsymystä, luulin saaneeni hyllyn, mutta olimmekin juuri ja juuri ajan sisällä teimme nollavoiton! Olin ihan öönä, mutta tuomari onnitteli lämpimästi taas uudesta voitosta. Päivä oli todellakin hieno ja mukavasti mennyt.

Ruun kanssa palkintojenjaossa

Onneksi majoituimme ihan kisa-alueen vieressä olevassa motellissa, jossa oli alakerrassa keilahalli. :) Olisi ollut kiva käydä keilaamaassa, mutta ei oikein enää jaksanut... Huone oli siisti ja onneksi paljon viileämpi kuin edellinen. Yöllä vaan oli kamalasti hyttysiä kun jätimme ikkunan auki. Kävimme syömässä pitseriassa todella hyvät pitsat ja sen jälkeen lenkitimme koiria linnan raunioilla. Uni tuli tosi nopeasti!

Nam nam

Iltalenkiltä

 

Linnan torni

Peloittava luola

 

MA 19.7

Aamulla heräsimme suht aikaisin (Simppa ei tykkää nukkua pitkään). Motellissa ei tarjottu aamiaista, joten odottaessamme läheisen kahvilan aukeavan, lähdimme lenkittämään koiria aurinkoiseen meren rantaan. Rantaan oli matkaa n. 300 m. Kuljimme pitkään rantaviivaa pitkin ja päästimme koiratkin mereen uimaan.

Sonja poseeraa

Linnan aluetta

Lisää linnasta

Lenkille lähdössä

Ruuti uimassa

Ruu räpiköi meressä

Kävimme tämän jälkeen brunssilla todella viehättävässä ekokahvilassa.

Oikeastaan sen jälkeen lähdimmekin jo ajamaan Tallinnaa kohti. Tallinnassa käytiin hieman kauppakeskuksessa pyörimässä. Löysin sieltä aivan ihanat, aidot Hello Kitty- Crocsit. Oli pakko saada.

Ja oli halvat!

Matka taittuikin sitten hieman väsyneen hileissä tunnelmissa laivalla. Tällä kertaa jätimme koirat autoon, kun saimme ihan huippuhyvän paikan autokannen luukun vierestä, joka pysyy koko matkan ajan auki. Vilvoittava merituuli pääsi puhaltamaan erinomaisesti autoon eikä sinne tullut ollenkaan kuuma. Umpinaisessa osassa autokannellahan lämpö nousee helposti korkeaksi.

Illalla olimmekin kotona tyytyväisinä, mutta väsyineinä. Suosittelen kaikille Viron matkailua koirien kanssa. Virolaiset ovat todella koiraystävällisiä ja uteliaita. He tulevat avoimesti juttelemaan ja silittelemään koiria. Useimmilla rannoillakin koirien kanssa saa uida ja kulkea. Oli kyllä taas hieno reissu! :)


Kuvia taas tulee kun ehtii. :)