Tämä aamu oli kamala. KAMALA. Olimme menossa Agilityakatemiaan saamaan Juhalta oppia. Heräsimme todella aikaisin ja keli oli huono. Minua väsytti hirveästi ja meinasin nukahtaa matkalla. Kehä kolmosella oli tietysti taas ihan uskomaton ruuhka ja hermot meni. Oli pakko pysähtyä huoltoasemalla hakemaan kahvia, jotta pysyy hereillä. No, päästiin ajoissa perille ja kävimme lämmittelemässä koirat. Rataantutustuessa rata oli ihan jörkyttävän vaikea. Oikeasti. Siis ihan tajuttoman vaikea. Asenne ei ollut oikein kohdillaan kun aloitettiin harkat kun tiesin, että homma kusee jo kolmannella esteellä. Onneksi Juha ei anna periksi vaan patistaa jatkamaan. Päästiinhän me siitä eteenpäin vaikka aika takeltelevaa tuo meno oli. Kokonaisuudessaan kumpikaan koira ei ollut oma itsensä, Ruuti meni hieman käsijarru päällä (johtui ihan varmasti vain minusta) ja meno oli takkuista. Brandy ei halunnut tehdä mitään. Siis ei yhtään mitään. Otettiin sen kanssa vain lyhyitä pätkiä ja helppoja ja innostavia harjoituksia. Päätin, että se ei enää noihin Juhan koulutuksiin lähde. Turha maksaa siitä, että koira ei suostu tekemään mitään, vähän juoksee A-estettä...

Olin kuitenkin tyytyväinen, että Ruuti meni hienosti supervaikean keppikulman ja saimme harjoiteltua poispäinkäännöstä keppien jälkeen. Samalla teimme leieröinnin renkaalla ja sitten koira putkeen. Eli itse jäin keppien "taakse" kulkemaan kun koira irtoaa poispäinkäännöksen avulla suorittamaan rengasta itsenäisesti. Tätä kohtaa harjoittelimme pienissä osissa lelupalkan avulla. Olin iloinen kun saimme koottua pienet osat lopuksi hienoksi kokonaisuudeksi ja koira teki kokoajan iloisesti keppejä ja palkkautui lelulla. :) Harjoitus oli vaikea, mutta jöi hyvä mieli edes tämän onnistumisesta.

Tässä se radan pätkä, jota Ruutin kanssa harkattiin. Kakkoseste siis kepit... :D

Mainittakoon, että myös äitin koirat oli tosi lötköjä tänään. Varmaan tuo meidän väsymys ja tunne vaikeasta harjoituksest välittyi koiriin. Ollaanhan me nyt viime aikoina aika paljon treenattukin. No, eiköhän se muutaman päivän levolla mene ohi...