No, tänäänhän oli ne agikisat Orimattilassa. Onneksi fiilis oli parempi kuin eilen, mutta selkä oli aamulla ainakin ihan sairaan kipeä. Kävin lenkillä ennen kisoja kotona, joka hieman helpotti kipua. Kisojen aikana kipu unohtui kokonaan onneksi, mutta palasi kahta kauheampana illalla takaisin. Onneksi on linimenttiä. :) 

Mut nyt niihin kisoihin: Ekalla radalla oli kaksi ihan kamalaa pitkää juoksusuoraa. Muuten ihan ok rata, näytti taas päälle päin tosi helpolta, mutta kun siellä juoksee niin ei se olekaan niin yksinkertaista... Juuri kun oltiin menossa radalle niin Ruutin kontakti minuun hukkui ihan totaalisesti ja pienellä kammolla odotin, kuinkahan tässä tulee käymään kun en ehtinyt ennen omaa vuoroa saada koiraa kuulolle... Rata lähti hyvin liikkeelle, R haki hienosti kepit, otti upeasti kontaktit ja meni keinunkin huippuhienosti. Itsellä oli kunto kohdillaan ja jaksoi taas juosta (HUH!) kunnes tokavikalla aidalla tajusin, että mehän tehdään puhdasta rataa! Siinä kohtaan tuli paniikki, varsinkin kun Ruuti huomasi sen minusta ja käänsi päänsä minuun kohti. Tajusin onneksi ohjata loppuun saakka ja nollarata ajalla -7,68. Harmitus oli suuri kun kuulin, että tuloksena kuudes sija eli LUVA:a ei meille tippunut... :( Onneksi yksi meidän seuralainen tuli kolmanneksi ja sai sertin niin edes jotain hyvää. :) 

Seuraavalla radalla oli taas vielä hirveämpi loppusuora kuin edellisellä, mutta muuten enemmän pyöritystä. R ei ollut enää niin keskittynyt kuin ekalla radalla eli ei malttanut kontakteille kunnolla pysähtyä, vauhtia oli tosi paljon enemmän. Musta tuntui ettei mun ajatukset pysyneet millään mukana, mentiin vaan täysillä eteenpäin. Radalla tuli muutama läheltä piti -tilanne. Ennen keppejä R oli menossa pussille, mutta sain vietyä sen kepeille (vielä ohjaamalla vasemmalta puolelta!). Ennen loppusuoraa oli suorassa linjassa pituus ja rengas. Niiden väli oli minusta tosi lyhyt. R meni pituuden hyvin, mutta yhtäkkiä hidasti renkaan edessä, alkoi edetä renkaan oikeaan reunaan ja näytti ihan siltä, että se hyppää sen oikeasta sivusta. Lopulta se korjasikin linjansa ja hyppäsi oikein, mutta laskeutui renkaan taakse vasemmalle puolelle kun piti jatkaa renkaasta tiukasti oikeaan. Yritin ohjata sen mukaani, mutta Ruuti kaartoi renkaan toiselle puolelle ja näytti siltä, että se hyppää sen uudestaan, mutta sain vietyä koiran renkaan ohi radan loppuun. Huh, mikä paniikki oli radalla, mutta sieltä rapsahti toinen nolla! 

Mikä päivä, tuplanolla, jolta toisella aika -6,57 ja viides sija ja LUVA! Onneksi nyt tältä sitten tuli se. :D Enää yksi LUVA niin sitten kolmosiin.

Huotarin Pete tuomaroi epävirallista joukkuekisaa. Rata oli tosi hauska, mutta maksien rataantutustumisessa oli ihan liikaa porukkaa ja radan vaikeimmassa kohdassa oli tietty kamala ruuhka koko ajan eikä mulle jäänyt sen ohjaamisesta minkäänlaista mielikuvaa. No, mä sössin radan kepeillä sitten lopulta, painostin liikaa viemällä Ruutia kepeille. Olisi vaan pitänyt luottaa ja antaa itsenäisesti mennä sinne... Siinä vaikeassa kohdassa meinasi kanssa tulla moka, mutta sain onneksi Ruutin vietyä kivasti ja lopullisena tuloksen radalta 5. Joukkueen kanssa ei valitettavasti päästy sijoittumaan, mutta meno ja tunnelma oli hauskaa ja päivä sujui hienosti hyvässä seurassa. :)