Ihanan aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä saavuimme Koiramäelle Villähteelle harjoittelemaan ketteryysesteillä. Meitä oli minun lisäkseni vain äiti ja Tuija, joten päätimme tällä kertaa keskittyä pelkkien esteiden harjoittelemiseen kun kentältä löytyi kaikki esteet hyvässä kunnossa.

Brandyn kanssa otimme ensin putkea, jotta koira hieman innostuisi. Tosin ei sitä olisi tarvinnut innostaa, se kuvitteli pääsevänsä etsimään ukkoja ja oli ihan pähkinöinä. Kun se pääsi tekemään putkea, niin se jotenkin alkoi kanavoida innostumistaan esteisiin ja koko loppuharkan se oli aivan tohkeissaan koko ajan! Ihan mieletöntä, ehkä se innostus jatkuu tulevaisuudessa agikentillä. :O Seuraavaksi harjoittelimme pituutta täydessä 150 cm mitassa. Otettiin juoksemalla hieman vauhtia, että Brandy ponnistaisi kunnolla eikä hyppäisi sen päälle. Hui, koira hyppäsi ihan kevyesti sen yli, kun kuvittelin sen olevan vaikeaa. :) Vanha tuttu keinu oli myös helppoa, varsinkin kun kettiskeinu on paljon matalampi kuin jyrkkä agikeinu. Tynnyrisiltaa ja tikapuita ei olla aikoihin harjoiteltu, mutta Brandy oli ihanan itsevarma kummallakin mennessä. Tynnyrisilta huojui alla, mutta koira melkein kiirehti liikaa sillä. Tikapuut mentiin harkiten eikä ollut minkäänlaista epävarmuutta. :) Lopuksi harjoittelimme hieman pöydille lähettämistä. Brandy irtosi hienosti pöydille, mutta minä tyhmänä vaadin sitä menemään maahan, jolloin se kyllästyi kun ei osaa sitä niin kaukaa tehdä. Tyhmä minä! Lopuksi unohdin antaa autopalkankin. :(

Tikapuilla

Välillä palkkaa

Taustalla näkyy putki

 

Brenda oli myös ihan pöhkönä kun pääsi harjoittelemaan. Oli kyllä ihanaa harkata sen kanssa kun se oli niin innoissaan, mutta tuollaisessa mielentilassa se sählää ihan hirveästi. Annettakoon se sille anteeksi, tuskin sen kanssa aion enää mennä peko-kokeisiin... On vaan kiva sen kanssa harkata kun se kuitenkin näistä nauttii. Ensiksi harjoittelimme putkea, ihan helppoa. Ainostaan vaadittu pysähtyminen putken jälkeen oli hieman hakusessa. Keinu oli tuttu ja helppo, koira halusi rynnätä sille. Tuo vaadittu hallittu vieminen ei oikein tahtinut meiltä onnistua. :) Tynnyrisilta mentiin kuin vanhat tekijät. Tikapuut oli hieman vaikeammat Brendalle, mutta kun makupalalla rauhallisesti ohjasi eteenpäin, niin sitten löysi takajalatkin oikeat paikat. 

Brenda keinulla

Tynnyrisilta

Pakko pitää tuota pöhköä kiinni kun antaa palkkaa, koska se muuten tipahtaa tuolta kun on niin tohkeissaan.

Koira pitää pystyä nostamaan tynnyrisillalta maahan. :)