Tänään alkoi talvikauden hallitreenit. Hain seuramme "tosikkoryhmään"Ruutin kanssa treenaamaan, joka on tarkoitettu tosi tavoitteellisille harrastajille ja kisaajille. Olin onnesta soikeana kun pääsin tähän ryhmääv. Varsinkin kun meillä on aluksi ja välikausittain kuntotestit ja ajoittain ulkopuolisia kouluttajia. Sinänsä meillä ei ole ryhmänvetäjää, jokainen suunnittelee vuorostaan treenit ja yhdessä mietitään asioita.

Tänään siis oli meidän eka kerta. Tiaisen Helena on lupautunut silloin tällöin käydä vetämässä ryhmällemme treenejä. Helena on mielestänu huippuhyvä kouluttaja. Hän on tähän mennessä paras ohjaaja kenen opissa olen ollut. Yleensä Helenan koulutukset on pienimuotoisia ohjausharkkoja, mutta tänään meillä oli 18 esteen rata, jotta hän näkee meidän lähtötasoa. Rata oli tosi kiva, muutama hieman miettimistä vaativa kohtakin siitä löytyi. Kävimme yhdessä läpi rataa, mietimme erilaisia lähestymistapoja. Pää oli taas ihan pyörällä kun vaihtoehtoja oli niin paljon!

Ensimmäinen kerta oli aikamoista sähläystä. Jätin koiran selän taakse ja koira jätti pujottelematta viimeisen keppivälin... Alku meni ihan ok. Seiskaesteen jälkeen tein persjätön ja vein koiran hypyn kahdeksan yli, vedin Ruutin aidan ja puomin välistä ja lähetys kepeille. Muuten ihan ok, mutta perjättöön tulee kamala kiire ja Ruuti tekee tällöin hirmu suuret kaarrokset. Korjattiin asia niin, että alan valssaamaan reilusti ennen hyppyä seitsemän, jolloin koira tietää suunnan vaihtuvan, pääsen itse ajoissa pois alta ja käännökset pienenevät. Tällöin Ruuti ei ollut niin innokkaasti menossa puomillekaan.

Koiran mennessä putkeen (10) menin hypyn 11. taakse ottamaan koiran vastaan. Koira takaakiertoon hypylle 12. ja veto välistä. No, ekalla kerralla en liikkunut tarpeeksi nopeasti enkä kyllä oikein ohjannutkaan... Koira juoksi päälle ja kiire oli hirveä. Toisella yrittämällä muistin 12. jälkeen lähteä valssaamaan pois alta, jolloin ohjausket onnisuivat paremmin.

Loppu meni myöskin ihan ok, putken jälkeen kaartaa hieman liikaa. Helena neuvoi menemään ottamaan koira putkesta vastaan, jolloin ei ohjaus leviä niin helposti. Toisella yrittämällä ohjaus jo selkeästi parani, muttei vieläkään ollut tosi hyvä. Aika vaan loppui kesken kun oltiin viimeisinä niin ei ehtinyt enää harkkaamaan.

Harjoitukset meni mielestäni ihan hyvin, virheiden kautta taas oppi. Se ajoitus ohjaamisessa on niin tärkeää! Oma liikkumiseen ja ohjaamisen oikea-aikaisuuteen täytyy vieäkin selkesäti kiinnittää huomiota. Ai niin, toivottavasti ensi kerralla muistaa ottaa mukaan valot ja huomioliivin. Oli tosi kiva jäähdytellä koiraa pilkkopimeässä keskellä-ei-mitään ilman heijastimia ja lamppua... :( Onneksi autonavaimissa oli pieni led-valo, näki vähän eteensä ja autot paremmin pystyi huomaamaan meidät.

Laitan ratapiirustuksen kun tuo sähköposti viitsisi toimia!